Idiolekti ja sen muuttuminen. Reaaliaikatutkimus Tampereen puhekielestä

Liisa Mustanojan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa perjantaina 13. toukokuuta 2011. Vastaväittäjänä toimi filosofian tohtori Tommi Kurki Turun yliopistosta ja kustoksena professori Anneli Pajunen.Liisa Mustanoja: Idiolekti ja sen muuttuminen. Reaaliaikatutkimus Tampereen puhekielestä. Acta Universitatis Tamperensis 1605. Tampere: Tampere University Press 2011.Kirja on luettavissa myös verkkojulkaisuna http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-8417-9.pdf

Kaija Kuiri 1950-2020

acceptedVersionNon peer reviewe

Suomen d ja r sosiofoneettisessa kentässä

A sociophonetic perspective on d and r in Finnish (englanti)1/2007 (111)A sociophonetic perspective on d and r in FinnishNumerous studies have discussed and analysed a wide range of phonological and morphological features in Finnish, and these features have become well-established within Finnish dialectology and sociolinguistics. Among these features are the variants corresponding to the weak grade of t, or in slightly broader terms the variants corresponding to the d of standard Finnish. In the speech of a single individual or of a group of speakers the variants of this feature can include r and the voiced tap (IPA ?) in addition to d.The classification of this dialect feature is not straightforward, however, despite its apparent simplicity. In reality, the different variants are part of a continuum, and attempts to draw boundaries between them are likely to be inconsistent and somewhat artificial. It is also interesting that in Fennistic research the r variant, for example, has scarcely been studied in any other capacity than as the dental spirants successor defined in historical linguistics. Where it has been presumed that the r has no variant, i.e. where there is an original trill, the practice has always been to use an r in transcription.Using two different speech corpora, the writers counted the number of vibration cycles occurring in cases corresponding to original trills in intervocalic position, and found that a single tap was very common. Indeed, the vast majority - as much as 90 % - of the cases analysed were of this type. It appears that in transcriptions, and thus in the research made on the basis of such transcriptions, a dual approach has been adopted: in the case of successors to the historical dental spirant, the domain of d and r has been subject to detailed treatment, whereas in the case of original trills no scope has been left for the possibility of variation - even where variation among speakers or groups of speakers is evident.The writers examine the domain of d and r in its entirety as a physiological and social phenomenon. The subject is discussed from the perspective of phonetics research and research on language variation. The article also considers how different perspectives can be brought together to produce results that are of greater use in linguistic research.Liisa Mustanoja Michael ODel

Lects in Helsinki Finnish - a probabilistic component modeling approach

This article examines Finnish lects spoken in Helsinki from the 1970s to the 2010s with a probabilistic model called Latent Dirichlet Allocation. The model searches for underlying components based on the linguistic features used in the interviews. Several coherent lects were discovered as components in the data, which counters the results of previous studies that report only weak co-variation between features that are assumed to present the same lect. The speakers, however, are not categorical in their linguistic behavior and tend to use more than one lect in their speech. This implies that the lects should not be considered in parallel with seemingly uniform linguistic systems such as languages, but as partial systems that constitute a network.Peer reviewe

Helsinkiläis- ja tamperelaispuhujien äänenkorkeuden muutokset 1970-luvulta 2010-luvulle

Suomalaisen sosiolingvistisen reaaliaikatutkimuksen kohteina ovat olleet fonologiset ja morfologiset piirteet. Tutkimuksemme laajentaa näkökulmaa prosodisiin piirteisiin tarkastelemalla puhujien äänenkorkeudessa (F0) tapahtuneita muutoksia. Aineistona on helsinkiläis- ja tamperelaispuhujien haastattelutallenteet 1970-, 1990- ja 2010-luvuilta. Kolmeen kertaan haastateltuja puhujia on yhteensä 21 (10 naista, 11 miestä). Heistä 16 on syntynyt 1950-luvulla ja viisi 1920–1930-luvuilla. Täydentävänä aineistona on käytetty 14:n kahteen kertaan tallennetun naispuhujan haastatteluja. Kansainvälisissä tutkimuksissa on pitkään raportoitu naisten puhekorkeuden laskusta. Toisaalta viimeaikaiset suomalaistutkimukset ovat osoittaneet, että tällaista äänenkorkeuden laskutrendiä ei ole enää viime vuosikymmeniltä havaittavissa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisena äänenkorkeuden muutoskehitys näyttäytyy, kun tarkasteluun otetaan samojen puhujayksilöiden eri vuosikymmenten haastattelutallenteet. Tutkimuksessa selvisi, ettei miespuhujilta ole löydettävissä yhtenäistä ikään tai tarkasteluaikakauteen kytkeytyvää muutostendenssiä. Sen sijaan naispuhujilla äänenkorkeus laskee ikävuosien 20 ja 40 välillä riippumatta siitä, mille tarkasteluvuosikymmenille tämä ikävaihe sijoittuu. Havainnon taustalla näyttää ensisijaisesti olevan yksilön äänialan laajentuminen alarekisterin suuntaan. Syyt tähän ovat pikemminkin sosiaalisia kuin biologisia.Peer reviewe

Kielen resurssit ja yhteiskunnallinen eriarvoistuminen

This paper outlines a layered view of the notion of resource as it appears and is put into practice in various fields of linguistic research. Different perspectives are provided in order to illustrate the variety of uses the notion has in current scientific discourse in Finland. By the means of critical concept analysis, we attempt to show that the ways resource is deployed in the current literature may cause confusion. Furthermore, the aim of the paper is to unravel some of the connotations the notion conveys from economics and the natural sciences to our idea of a language user

Katomuotojen eteneminen yleiskielen hd-yhtymässä Helsingin puhekielessä

Peer reviewe

Miksi kato leviää? hd-yhtymän katovariantin diffuusion syyt Helsingin puhekielessä

Peer reviewe

Alterations in Spontaneous Brain Oscillations during Stroke Recovery

Peer reviewe

Hoidon tarpeen arviointi ja sen kirjaaminen : Kyselytutkimus Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän lääkärinvastaanotoilla ja päivystyksessä työskenteleville hoitajille

Opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia hoidon tarpeen arviointia ja kirjaamista ajankohtaisen kirjallisuuden avulla, minkä jälkeen toteutettiin kyselytutkimus Raahen alueen lääkärinvastaanotoilla sekä päivystyksessä työskenteleville hoitajille. Tavoitteena oli antaa työn tilaajalle tietoa siitä, minkälaisiksi päivystyksessä tai lääkärin vastaanotoilla työskentelevät hoitajat kokevat oman osaamisensa hoidon tarpeen arvioinnissa ja sen kirjaamisessa. Hoidon tarpeen arviointi on terveydenhuollon ammattilaisen tekemää arviointia potilaan terveydentilasta tämän ottaessa yhteyttä terveydenhuollon yksikköön. Hoitaja haastattelee ja havainnoi potilasta, jotta selviäisi, miksi potilaan terveydentila edellyttää terveydenhoitoa. Hoitaja selvittää potilaan oireet. Hän määrittelee myös, ovatko potilaan oireet vakavia tai kiireellistä hoitoa vaativia. Hoidon tarpeen arviointia tehdessään hoitajat käyttävät apuna useita eri tietolähteitä, niin sähköisiä kuin kirjallisiakin ohjeistuksia. Myös hoitajien oma ammattitaito sekä työyhteisön tuki ovat avainasemassa onnistuneessa hoidon tarpeen arvoinnissa. Kansallinen kirjaamismalli pohjautuu sähköiseen ja rakenteiseen kirjaamiseen. Perustana on FinCC-luokituskokonaisuus (Finnish Care Classification). Jokaisesta potilaasta tulisi kirjata tarpeelliset ja riittävät tiedot hänen terveydentilastaan ja sairautensa hoidosta. Kirjaamisessa tulisi hyödyntää valtakunnallisesti sovittuja rakenteita, joilla pyritään yhtenäistämään hoitajien kirjaamista. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä. Kyselytutkimus suoritettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä kyselynä sähköpostin välityksellä. Kyselyn kokonaisotanta oli 48 hoitajaa, joista kyselyyn vastasi 32. Kyselytutkimuksen aineistoa analysoitiin suhteessa tutkimusongelmiin ja esitettyihin kyselytutkimuksen kysymyksiin. Analysoinnissa käytettiin havaintomatriisia, jossa oli havaintoja ja muuttujia. Havaintomatriisin avulla tutkittiin muuttujien jakautumista, jolloin saatiin kysymyksiin erilaisia luokitteluja sekä prosenttiarvoja. Tutkimuksen mukaan hoidon tarpeen arvioinnissa enemmistö (98 %) hoitajista luotti omaan kokemukseensa. Päivystyksessä työskentelevistä hoitajista 72 % tukeutui hoidon tarpeen arvioinnissa hyvinvointikuntayhtymän omaan ohjeistukseen ja triageen 82 % vastanneista. Terveysasemalla niihin tukeuduttiin vähemmän; hyvinvointikuntayhtymän ohjeistusta käytti 29 % ja triagea 38 %. Kirjaamiskäytännöt olivat hoitajilla vaihtelevia. Rakenteiseen kirjaamiseen sekä yhdenmukaiseen hoidon tarpeen arviointiin toivottiin lisää ohjausta tai koulutusta. Jatkotutkimusaiheena suositellaan rakenteisten kirjaamismallien eli fraasien luomista työyksiköihin. Myös hoidon tarpeen arvioinnissa käytettävät, selkeät ja yksikkökohtaiset ohjeet olisivat hyödyksi hoidon tarpeen arviointikäytäntöjen yhtenäistämisessä ja selkeyttämisessä